Hiljaisuus jatkuu.
Sukat on kyllä puikoilla,mutta...
Viime lauantai aamuna isäni kuoli.Vaikka suru ja ikävä on suunnaton,olen samalla myös tyytyväinen,että isäni sai lähteä toivomallaan tavalla.Hän sai kuolla omassa kodissa omaan sänkyyn kivuttomasti.Minua lohduttaa myös ettei hän ollut yksin kuolinhetkellä.
Otan osaa. Olit niin positiivisella mielellä juuri edellisessä postauksessa... Välillä elämä kohtelee kaltoin. Jaksamista!
VastaaPoista