Koiramaisia juttuja.

Tarinaa meidän koirapojista.
Eilen illalla koira tuijotti minua kun istuin sohvalla neulomassa. Seisoi ja tuijotti....
Käytettiin pissalla ja jatkoi tuijottamista...
Annettiin kuppiin tuoretta vettä, ei juonut tuijotti vaan...
Kun menin keittiöön linkkasi koira perässä, luulin että lonkkakipu vaivaa ja annoin kipulääkettä.
Palasin sohvalle ja koira palasi sohvan eteen taas tuijottamaan minua...
Komensin koiran sohvalle pötköttämään ja tutkin mikä voisi olla vialla.
Ja selvisihän se syy: takajalan anturoiden välissä oli tarrautuneena karkki. Turkinpippuri oli tietysti niin väkevää ettei sitä voinut edes nuolemalla osoittaa.
Ja minä tyhmä annoin hälle kipulääkettä. :)

Tänään Tytär lähti kirpparille mukaani ja jätti Rossikoiran Agostinin kaveriksi. Parintunnin kauppa ja kirpparireissun jälkeen palasimme kotiin ja koirapojat makoilivat tyytyväisenä----------- PIHALLA.
Toinen rappusilla ja toinen tyttären auton vieressä. Ja kaikki talon ovet oli kiinni.
Olivat varmaan päässet alaovesta ulos ja tuuli paiskannut oven kiinni. Rappujen edessä noin parin metrin päässä menee vilkasliikenteinen katu, toivottavasti olivat oikeasti pysyneet pihalla eikä aiheuttaneet vaaratilanteita kadulla.

 Rossi .joulukuussa Roomasta haettu vauhtiveikko, oikea italiaano.

Agostini -pappa ei kyllä koskaan mene tielle vaikka onkin vapaana yksikseen pihalla, mutta tuo nuori vauhtiveikko ei kyllä osaa tontin rajoja.Pentu on onneksi vähän varautunut oudoissa tilanteissa ja on toivottavasti vain seurannut mitä pappakoira tekee.
Koirat ovat rotunsa aivan erilaiset edustajat. Ago rauhallinen ja sopuisa, oppivainen ja asioita muistava,  rauhaa rakastava herrasmies.
Rossilla kiihkeä etelämaalainen tempperamentti, omistaa valtavan egon . Touhuaa aina ja jatkuvasti